Jari Tervo kirjoittaa hatarin tiedoin
Jari Tervon uusi romaani Layla on tärkeistä ja ajankohtaisista teemoista: kunniaväkivallasta, hyväksikäytöstä ja prostituutiosta. Romaanissa liikutaan Helsingissä ja Istanbulissa mutta joidenkin romaanihenkilöiden laittomassa matkassa myös näiden kahden kaupungin välillä. Henkilöistä osa on suomalaisia, osa turkkilaisia. Matkalla kohdataan myös esimerkiksi kreikkalaisia ja saksalaisia sekä matkalla olevia siirtolaisia. Romaanin päähenkilö Layla perheineen on Itä-Turkin kurdialueelta Istanbulin slummeihin asettuneita kurdeja.
Romaanin alussa ollaan paljon Istanbulissa, jossa päähenkilö joutuu ongelmiin perheensä kanssa sen jälkeen, kun hääyönä paljastuu, ettei morsian ole neitsyt. Tyylilleen uskollisena Tervo hurjistelee ja liioittelee tässäkin romaanissa. Tarkemmin selvittämättä mistä on kysymys, tytön perhe surmaa nuoren miehen, jota perhe epäilee syyksi tytön neitsyyden menettämiseen. Perhe aikoo myös surmata tyttärensä ”kunniansa” vuoksi, mutta tytön veli auttaa häntä pakenemaan. Tyttö ei tietystikään pääse lopullisesti perheestään, vaan tytön isä ja toinen poika lähtevät jahtaamaan häntä.
Tervo on tietysti slummeissa asuvan päähenkilönsä vuoksi käynyt Turkissa - tosin lähinnä Istanbulin turistimestoissa! Tervo kertoo niistä paikoista, joissa on itse käynyt, joten hän kierrättää lähes luku- ja kirjoitustaidottoman, varattoman päähenkilönsä lähellä sulttaanien palatseja ja hienoissa ravintoloissa. Päähenkilö jopa muistaa käyneensä isoäitinsä kanssa Kapalı Çarşı -basaarissa, vaikka siellä käyvät lähinnä Tervon kaltaiset turistit ostamassa törkeästi ylihinnoiteltua krääsää.
Tervo viljelee sekä henkilöiden puheissa että muutenkin paljon vieraskielisiä sanoja, joita suomalainen lukija ilman muuta luulee kurdiksi, koska puhujina on kurdeja tai sitten puhutaan kurdeista ja kurdien kulttuurista. Tosiasiassa dewiä (jogurttijuoma) lukuun ottamatta kaikki sanat ovat turkinkielisiä käännöksiä (osa vieläpä väärinkäännöksiä). Esimerkiksi kurdien jajîa (kuminajuusto) esitellään muka alkuperäisellä nimellään otlu peynir, joka on turkkia ja tarkoittaa kirjaimellisesti ruohollista juustoa!
Päähenkilön äidin nimi on Gülistan, vaikka koko ü-kirjainta ei kurdin kielessä ole. Nimi on jopa oikeassa Gulistan-muodossaan erittäin harvinainen, ja nimi Gulê on käytännössä täysin korvannut sen. Isoäidin nimi on Nishtman (oikeasti Niştiman - Tervo käyttää kyllä muualla sellaisia kurdin/turkin erityisiä kirjaimia kuten ş, ç, ı jne, ei tosin kurdin aksentillisia vokaaleja ê, î, û). Tämäkin nimivalinta on sikäli erikoinen, että kyse on uudisnimestä. Voisin lyödä vetoa Tervon kanssa vaikka mistä summasta, ettei hän löytäisi 30 - 40 miljoonan kurdin joukosta ainuttakaan mummoikään ehtinyttä Niştimania!
Ja tietysti itse päähenkilön ja kirjan nimi: tuskin yhdelläkään turkkilaisella tai kurdilla on Layla-nimi (ellei kyse ole Irakin tai Iranin kurdista, jonka nimi on virheellisesti translitteroitu arabialaisista aakkosista latinalaisiin). Nimen kuuluisi olla Leyla (jos on vähänkin perillä kurdien politiikasta, tietänee nimen Leyla Zana). Kirja vilisee kirjoitusvirheitä jopa suomenkielisissä sanoissa, joten ei ole mikään ihme, ettei Tervo ole myöskään vaivautunut tarkistamaan ehkä kuuluisimman kurdimuusikon, Şivan Perwerin, nimen oikeinkirjoitusta.
Eikä siinä kaikki: Laylan kälyn Tervo on nimennyt Rojbiniksi (oikein kirjoitettuna olisi Rojbîn) ja Laylan miehen uuden vaimon Ferhatiksi (kurdinkielisenä nimen kuuluisi olla Ferhad). Molemmat ovat kuitenkin miestennimiä!
Tervo yrittää esittää romaanihenkilöiden repliikit mahdollisimman uskottavina siinä kummoisemmin onnistumatta. Esimerkiksi kurdia keskenään puhuvat viittaavat muka jatkuvasti Allahiin, vaikka kurdiksi tuskin koskaan puhutaan Allahista. Toisin kuin Tervolle, kurdeille Allah on vain arabiankielinen (myös turkkiin lainattu) sana, joka tarkoittaa Jumalaa, josta puhuttaessa kurdit käyttävät sanaa Xwedê (pohjoiskurdiksi) tai Xwa (eteläkurdiksi). Suomenkielisessä tekstissä se kääntyy aivan luontevasti Jumalaksi, mutta ei mitenkään Allahiksi…
Samaan aikaan kun Layla pakenee ja piileskelee henkensä edestä Turkissa, Helsingissäkin tapahtuu: parittaja Armonlahti saa Helenan vuokraamaan Kruununhaan Liisankadulta hulppean asunnon muka kulttuurivientiyrityksen tiloiksi, tosiasiassa prostituutioon. (Ex-)alkoholisti Helena ryhtyy prostituoiduksi saadakseen elämänsä paremmalle tolalle saadakseen yhteishuoltajuuden lapseensa. Armonlahden on ajanut paritusbisnekseen muiden bisnesten kariutuminen.
Toisaalla Helsingissä turkkilainen pitserianpitäjä on paitsi tympääntynyt suomalaisiin veroviranomaisiin, myös pettynyt suomalaisiin naisiin. Nelikymppinen Volkan haluaisi vihdoin perustaa perheen ja saada pojan. Toisaalta hän lupaa hankkia Armonlahdelle prostituoidun.
Samaan aikaan filosofian ylioppilas Mika Jaussi on toisaalla huolissaan maahanmuutosta ja islamin leviämisestä Eurooppaan. Toisaalta hän rakastuu yllättävään henkilöön.
Tervo kirjoittaa kipeistä asioista ja asettuu vahvasti heikossa asemassa olevien naisten puolelle: niin Laylan kuin Helenankin. Toisaalta hän asettuu ymmärtämään ja ehkä myös säälimään jopa niin pitserianpitäjää kuin parittajaakin - varsinkin jälkimmäisen tukalaa tilannetta. Jopa ei niin mairittelevasta maineestaan maailmankuuluja turkkilaisia poliiseja Tervo esittelee varsin joviaaleina kavereina, joita kurdit syyttä suotta pelkäävät. Ja toki kahteen sotilasjunttaan osallistunut eläkeläiskenraali suorastaan säteilee ystävällisyyttä.
Ainoat henkilöt, joita kirjailija esittelee puhtaasti kylmäverisinä ja murhanhimoisina ovat Laylan isä ja tämän kanssa Laylaa jahtaava Laylan Ismail-veli. Toki nämä ovatkin aikeissa tehdä hirvittävän työn. Heidän aikomustaan ei tarvitsekaan hyväksyä eikä edes ymmärtää, vaikka viime tingassa hekin saattavat vain kokea olevansa pakotettuja toimimaan heille laajemman yhteisön ja varsinkin Laylan sulhasen sukulaisten asettamien velvoitteiden mukaisesti.
Ongelmana sen sijaan on se, minä Tervo esittelee Laylan isän ja suvun: aitoina kurdeina, jotka mitä tahansa tekevätkin, tekevät sen vain koska ovat kurdeja - ja muslimeja. Muut henkilöt - niin suomalaiset kuin turkkilaiset - ovat yksilöitä, joilla on henkilökohtaisia ominaisuuksia ja ongelmia. He eivät edusta kuin itseään. Laylan perhe sen sijaan on kurdi (ja muslimi) - ja Tervon mukaan kaikki heidän tekemisensä johtuvat siitä, että he ovat kurdeja!
Tervo antaa ymmärtää, että kurdit elävät Turkissa eristäytyneinä Tervon niin moderneina ja liberaaleina esittelemistä turkkilaisista. Tervon mukaan kurdeille ”klaani” (mielenkiintoinen termivalinta ”suvun” tai ”heimon” sijaan) on ylitse kaiken, sen normisto jopa yli Jumalan sanan. Ja nk. kunniaväkivalta on muka ehdoton asia, jota ei pääse pakoon, koska Tervon mukaan kurdeilla on kaikkialle, myös Eurooppaan ulottuvia verkostoja. Ja edelleen kirjailija antaa ymmärtää, että jokainen nainen, joka syyllistyy ”sukunsa kunnian häpäisemiseen” (Tervon mukaan jokainen, joka ei suostu pakkoavioliittoon) joutuu vääjäämättä yhteisön väkivallan kohteeksi, käytännössä murhatuksi.
Ns. kunniaväkivalta on tietysti erittäin vakava ja valitettava asia. Sitä esiintyy valitettavasti myös kurdien keskuudessa. Toisaalta sitä esiintyy paljon laajemmalla maantieteellisellä alueella, niin Aasiassa ja Afrikassa kuin muuallakin. Sitä vastaan kamppailu on tervetullut, ja myös Tervon kirjalla voisi olla omaa panosta siihen. Toisaalta Tervo vääristele räikeästi tosiasioita: hän antaa ymmärtää, että kyse olisi nimenomaisesti kurdien ongelmasta ja toisaalta kaikkien kurdien ongelma - itse asiassa olennainen osa kurdien identiteettiä!
Jos kunniaväkivalta - niin tuomittava kuin se onkin - olisi niin yleistä kurdien keskuudessa kuin Tervo antaa ymmärtää, Euroopassa asuvan noin miljoonan kurdin keskuudesta kantautuisi päivittäin uutisia kunniamurhista. Tällaisia on valitettavasti tapahtunut - tosin viimeisestä on onneksi jo kohta kymmenen vuotta: http://fi.wikipedia.org/wiki/Fadime_%C5%9Eahindal .
Tervo väittää kirjassaan kurdien olevan kansa, joka kansana pysyy hengissä ylläpitämällä vanhoja tapoja. Väite on naurettava: kurdit eivät asua vain yhdessä maassa, he eivät kuulu kaikki samaan uskontoon eikä heillä kaikilla ole samoja tapoja, ellei tapoja rajoiteta tarkoittamaan joitakin perinnejuhlia kuten kurdien uudenvuodenjuhlaa eli newrozia. Kurdien ainoa selvästi heitä naapurikansoistaan erottava tekijä on heidän kielensä, joka muistuttaa yhtä vähän arabiaa ja turkkia kuin suomi venäjää ja ruotsia.
Tervo pilkkaa myös pitkin koko kirjaansa kurdien pyrkimystä saada kansallisia oikeuksiaan. Tervo esittää kurdinsa TAK-järjestön kannattajia, jotka ”räjäyttelevät turkkilaisia poliisiasemia pyrkimyksenään itsenäinen Kurdistanin valtio”. Ensinnäkin TAK (”Kurdistanin vapaushaukat”) on kurdeillekin hämäräksi jäänyt, muutama vuosi sitten pari iskua tehnyt jengi, josta ei ole myöhemmin kuulunut mitään.
Kymmenet kurdeja pienemmätkin kansat (mukaan lukien suomalaiset) ovat vaatineet ja myös saaneet perustaa itselleen itsenäisen valtion. Kurdit ovat ainakin koko 1800-luvun puolesta välistä lähtien halunneet saada kansallisia oikeuksiaan siinä kuitenkaan onnistumatta. 1900-luvun alussa aiemmin varsin itsenäisistä autonomisista alueista muodostunut maa jaettiin Turkin, Iranin, Irakin ja Syyrian välillä. Toisaalta tällä hetkellä mikään pienikään laillisista tai kielletyistä kurdipuolueista tai -järjestöistä ei tavoittele irtautumista nykyisestä kotivaltiostaan saati että vaatisi ”Suur-Kurdistanin” perustamista.
Kurdien tavoitteet liittyvät korkeintaan autonomiaan nykyisten valtioiden rajoissa, monesti ainoastaan oikeuteen omaan kulttuuriin ja kieleen, jotka ovat Tervon ihailemassa Turkissa olleet käytännössä kiellettyjä 1920-luvulta lähtien. Vaikka kieltoja on Euroopan Unionin vaatimuksista löysennetty, esimerkiksi kurdin kieltä ei edelleenkään saa opiskella edes valinnaisena aineena peruskoulussa, vaikka halukkaita olisi kuinka paljon ja vaikka halukkaiden toivomuksesta voidaan lisätä kielitarjontaa - kunhan se ei ole kurdin kieltä! Vaikka Turkin valtio on äskettäin perustanut kurdinkielisen TV-kanavan, sitä ei voida saman yhtiön muunkielisten kanavien tavoin kutsua kielen mukaan TRTKurdîksi, koska kurdin kielen olemassaoloa Turkin valtio ei edelleenkään myönnä! (Todettakoon varmuuden vuoksi, että yksikään ei-turkkilainen kielitieteilijä ole tästä samaa mieltä Turkin virallisen opin kanssa.)
Itse asiassa läpi kirjan Tervon suhtautuminen kurdeihin on sitä luokkaa, että siitä olisi noussut aikamoista kalabaliikkia, jos hän puhuisi toisesta, Suomessa kurdeja enemmän tunteita herättävästä (ja myötätuntoa saavasta) etnisestä ryhmästä. Esimerkiksi somaleista, romaneista, juutalaisista, palestiinalaisista, jopa virolaisista tai venäläisistä.
Jari Tervon kirjan aihe on tärkeä. Tervo on saanut ylitsevuotavia kehuja, mukaan lukien ylistävän kokosivun jutun valtakunnan ykköslehden kulttuurisivujen etusivulla. Tervoa on haastateltu aiheesta eri tiedotusvälineissä. Kustantaja WSOY on mainostanut kirjaa laajasti. Kirja onkin aika hurjasti ja paikoin hauskastikin kirjoitettu.
Asiantuntevaksi laatukirjaksi siitä ei kuitenkaan ole. Ei kunniaväkivallasta eikä kurdeista.
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
"Itse asiassa läpi kirjan Tervon suhtautuminen kurdeihin on sitä luokkaa, että siitä olisi noussut aikamoista kalabaliikkia".
Hassua, että kala on Turkin kielellä Balik.
Positiivista on ainakin se, että kirjoittaja tunnistaa Suomen kansan. Nykyään on esiintynyt kirjoituksia, joissa väitetään, ettei suomalaisia Suomen kansana edes ole olemassa. Olisiko silloin kurdejakaan kansana?
Mutta häpeäväkivallan kutsuminen jollakin kunnia-sanan johdannaisella on häpeällistä. Vika ei tosin ole yksinomaan tämän häpeän harjoittajissa, vaan myös niissä, jotka omivat tuon kulttuurin termit käyttöönsä, kuten melkein finlandiapalkittu kirjailija Tervo.
Mulla on kirja vielä kesken.
Olisin ollut kiitollinen, jos et olisi paljastanut koko juonta.
Olisi siis noussut melkomoinen kalakala.
Siitä nyt ei jokatapauksessa pääse mihinkään, että Abrahamin kolme kiivaasti hurmetta roiskivaa uskontoa ovat sitä ainoaa ja todellisinta satanismia.
Että melkeimpä pitäisin kannattajiensa pohjatietoja kaikkein hatarimpina.
Ja se on salottisipuli.
Olet paljon parempi kirjoittaja ja miellyttävämpi ja osaavampi julkisuuden henkilö ja esiintyjä kuin Jari pilipali-Tervo. Kauno- ja tietokirjallisuus eroavat kumminkin toisistaan paljon, ja niissä on omat lainalaisuutensa. Totta kai Jari Tervon kirjoissa on epäluotettava kertoja, mutta ei kirjailijan tietämättä vaan kirjailijan tahtoen.
Kirjoita ihmeessä romaani tai edes tietokirja asioista, joista tiedät ja joita ymmärrät enemmän kuin kukaan toinen Suomessa. Tv-haastattelusi nojalla se jo tulikin mieleen. Islamissa on valo, varsinkin sunnissa. Kuulin hiljattain upean esitelmän, jossa siteerattiin paljon islamilaisia runoilijoita. Valo oli runoissa tärkein symboli.
Husein. Voisit kirjoittaa tänne kurdien historiasta laajemminkin. Aihe kiinnostaa.
Eikös Saladin ollut kurdi?
Markku Perttula tuumii:
"Eikös Saladin ollut kurdi?"
Kyllä vain, arabialaisen kulttuurin omaksunut kurdi.
Aiemmin, kun historiankirjoittajat vetivät demarkaatiolinjoja enemmänkin kielen ja etnisyyden perusteella, oli länsimaisilla historioitsijoilla voimakas tarve korostaa tuota Saladinin syntyperää kurdina. Taustalla oli se fakta, että kurdi on indoeurooppalainen kieli, toisin kuin turkki tai arabi.
Koska kielen katsottiin tuolloin todistavan myös verenperimästä, saattoivat romantisointiin taipuvaiset eurooppalaiset historioitsijat esittää Saladinin ikään kuin "yhtenä meistä". Tällöin ristiretkeläisten kärsimä tappiokin oli helpompi ja miellyttävämpi selittää; olihan voittoisa, nerokas ja ritarillinen viholliskomentaja sentään ollut kurdi, samaa eurooppalaista syntyperää, eikä suinkaan seemiläinen arabi.
Tämän sinänsä hupaisan näkökulman voi edelleen lukea vaikkapa moneen suomalaiseen kotikirjastoon kuuluvasta Carl Grimbergin "Kansojen historiasta".
Voi olla, että Tervo paiskaa kohtaa Koraaninkin (kurdinkielisen) lattialle TV:ssa.
Lyön vitosesta vetoa, että EI USKALLA paiskata!
Tervo käyttää vain taiteilijan vapauttaan, ja hämmentää faktaa ja fiktiota sopivaksi katsomallaan tavalla, ja sen pohjalta mitä ulkopuolisena on saanut ongittua aiheesta selville. Omasta mielestään.
Fiktiivisissä romaaneissa joukkoon roiskitut alkukieliset sanat ja termit on tarkoitettu antamaan suomalaiselle lukijalle vaikutelma asiantuntemuksesta, että nyt liikutaan lähellä faktaa.
Minulla on ollut sellainen käsitys, että "kurdi" - sana tulee sumerin sanasta "KUR" joka tarkoittaa vuorta. "Kurd" tarkoittaisi siis vuoristokansaa, joka asuu Mesopotamian pohjoispuolella. Pitääkö tämä käsitykseni paikkansa?
Sumerian words:
Mountain - SADU or SHADU or KUR
EKUR or KUR or KURGAL = House Mountain (great mountain)
EKUR = House Which is Like a Mountain
Koraanissa määrätään kuolemalla rangaistaviksi vain rikokset Jumalaa ja kunniaa vastaan. Esimerkiksi henkirikokset voi sovittaa maksamalla uhrin omaiselle verirahan. Rikos Jumalaa vastaan on esim. kääntyminen kristinuskoon, jonka perusteella Iranissa ollaan nyt hirttämässä kristittyä pappia. Rikoksella kunniaa vastaan on tarkoitettu ilmeisesti alunperin raiskausta, jolta perheen miesten "kunnia" on vaatinut naisiaan suojelemaan. Nykyään joissain muslimipiireissä kunnnialla tarkoitetaan ilmeisestikin naisen neitsyyttä, joka katsotaan suvun omaisuudeksi.
Jep, mitenkäs sitä sanotaankaan, että se koira älähtää, mihin kalikka kalahtaa...
Muuten olen sitä mieltä, että Tervon kannattaisi palata takaisin kirjoittamaan niistä rovaniemeläisistä pikkukonnista, joista hän on Piston pöydissä tarinoita kuullut. Alkuaikojen kirjat olivat Tervoa parhaimmillaan, nämä viisi viimeistä eivät ole.
Huomannu, että on tullut tyylilajissa niin paljon parempia kuvioihin. Otetaan nyt vaikka joku Herran Armas.
Mä kyllä oon tykännyt näistä viimeisistä Tervoista ja tämäkin siten tullee luettua. Kurdikirjailijoista suosittelen muuten sellasta ku Yaşar Kemal(huh, onneks tarkistin kirjoitusasun, meinasin laittaa Yashar).
Oivaa oikaisua Huseinilta silti.
"Jos kunniaväkivalta - niin tuomittava kuin se onkin - olisi niin yleistä kurdien keskuudessa kuin Tervo antaa ymmärtää, Euroopassa asuvan noin miljoonan kurdin keskuudesta kantautuisi päivittäin uutisia kunniamurhista. Tällaisia on valitettavasti tapahtunut - tosin viimeisestä on onneksi jo kohta kymmenen vuotta"
Kaikella kunnioituksella blogistia kohtaan, mutta ongelma ei liene kuitenkaan niin vähäinen kuin hän väittää, ainakaan Kurdistanissa?
http://www.stophonourkillings.com/?q=taxonomy/term/48
Lisään vielä Banaz Mahmoudin ja Duá Khalil Aswadin (löytyy myös You Tube video, mikäli vatsa kestää) tapaukset vuodelta 2007.
http://www.dailymail.co.uk/news/article-469553/Two-hour-rape-torture-hon...
Taitaa olla turha odottaa, että Husein Muhammed vastaisi sinulle. Hän yrittää pestä puhtaaksi tätä kammottavaa toimintaa, jota muslimimiehet harjoittavat.
stophonourkillings.com:
As UNFPA representative Anne-Brigitte Albrechtsen writes: “The underlying notion that familial and particularly male ‘honour’ is determined through the control of women leads to the exclusion of women and girls from the public sphere, education, the formal economy and political decision making.”
Siinä mielessä Tervon teos on ansiokas, että se ylläpitää julkista keskustelua naisten asemasta. Patriarkaalisessa "Isä meidän" kulttuurissamme tätä samaa kunniaa pyritään suojelemaan vielä tänäkin päivänä monin eri tavoin.
Kysehän on romaanista eikä mistään tieteellisestä julkaisusta.
Seuraavaksi Husein käynee Mika Waltarin teosten kimppuun, sillä niissäkin lienee jotain historiallista epäkohtaa korjattavana.
Lahjakkailla kirjoittajilla kuten Jari Tervo on aina kadehtijansa. Husein Muhammed on yksi heistä.
Minä taas ajattelen, että Tervon virheitä ei voi panna kaunokirjallisen esitystavan piikkiin. Eikös vanhan kunnon Jerry Cottonin jutut New Yorkin paikallistietoineen pitäneet paikkansa? Entäpä jos joku ulkomaalainen Suomeen sijoitetussa romaanissaan sekoittaisi pohjalaiset ja savolaiset?
Kyllä kaunokirjallisuudessakin pitää olla totta enemmän kuin toinen puoli.
Teoksessa Tehtävä Suomessa, James Bond (John Gardner) ei ole ihan kaikki kohdallaan ja ainakin minua tämä dekkari lähinnä huvitti (lukukokemus vuosikymmenten takaa). Toki paikallistuntemusta vailla oleville on saattanut olla "jännäkin" kirja.
Terveisin Kalevi Kämäräinen
Asiavirheen häiritsevyys riippuu vähän virheestä. Jos asiavirhe on luokkaa "naisella on mihen nimi", kyllä ainakin minulta katoaa välittömästi ns. "suspension of disbelief" eli en osaa enää kunnolla eläytyä kirjaan. Waltareissa pikkuvirheet eivät haittaa, koska kirjat kertovat kaukaisesta menneisyydestä.
"Seuraavaksi Husein käynee Mika Waltarin teosten kimppuun, sillä niissäkin lienee jotain historiallista epäkohtaa korjattavana."
Juu, tiedemiehet ympäri maailman analysoivat mm. Sinuhe Egyptiläistä yrittäen löytää sieltä asiavirheitä, mutta tuloksetta. Sitten joku äkkäsi, että kun teoksessa mainittiin elukka nimeltä "hiekkakirppu", niin vallitsevan tiedon mukaan se on kulkeutunut vasta uudella ajalla Egyptiin.
Tuonkin teorian Waltari pyrki kumoamaan viittaamalla vanhoihin piirroksiin. Niin tai näin, jos se oli virhe, niin pelkästään hiekkakirpun kokoinen sellainen - koko teoksessa!
Oliko tuo Tervon kirja sitten joku dokumentti, eikös se ollut romaani ?
Mutta ole siinä Tervon kanssa sammaa mieltä että vaikka kirja ei olisi totta, niin siltikin se on totta.
Olisi aika Suomessakin puhua näistä asioista eikä väittää valheeksi tosiasioita ja kulttuuriin kuuluvia raakuuksia ei pitäisi suvaita ollenkaan.
Tosin suomessahan on otettu kanta jotta jokainen tuleva saa toteuttaa kulttuuriaan ja sitä jopa virallisesti ja rahallisesti tuetaan.
Joten suvaitkaamme.
Jari Tervo on Suomen paras kirjailija. Olen lukenut Kiveni ja Kilpeni. Kukaan ei romaanikirjallisuuden saralla yllä samanlaiseen yhdistelmään juonenkehittelyä, huumoria ja kielellistä lahjakkuutta kuin Tervo.
Hussein loukkaantuu jos joku jugurtin nimi on väärinkirjoitettu... no joo. Kirjallisuudesta tai tv ohjelmista loukkaantujille voi suositella Charlie Parkerin Miles Davisille toisenlaisessa tilanteessa antamaa neuvoa: "Jos tekee huonoa, älä katso."
Tässä lisätietoa Famine Sahindalin ja toisen kurdin Pela Atroshin kohtaloista:
http://memini.co/memini/tag/swedish-honour-killing/
Pelan surmaamiseen osallistui 11 sukulaista.
Ja täältä lisää kunniaväkivallan uhreja:
http://atlasshrugs2000.typepad.com/honor_killings/
Surmaajina on usein isä ja veljet, joskus myös oma äiti.
Joskus tekijöille riittää myös naisen ulkonäön turmeleminen:
http://www.tampabay.com/blogs/alleyes/2009/11/terrorism-thats-personal.html
Jari Tervon heitto ettei suomalaisten perheväkivalta eroaisi mitenkään kunniaväkivallasta osoittaa täydellistä tietämättömyyttä.
Kiitokset Huseinille hyvästä kirjoituksesta.
Mutta Hussein ei tuonkirjan edes tarvi olla faktoilttaan oikein koska se on fiktiivinen romaan8i eikä sitä edes myydä minään tietokirjana. Se on tervon käsitys ja tuotos asiasta.
Ero ns. länsimaisen ajatteluperinteen ja ryhmävahvistautumista varjelevien "kulttuurien" tuntemusperinteen kanssa näkyy tässäkin "kirja-arvostelussa".
Läntiselle kirjailijalle olennainen kysymys ei ole mikä on esimerkiksi sen veitsen oikea nimi, jolla kurkku viilletään auki. Kirjailija täyttää missiotaan tehdä jotain näkyväksi, ei toistaa mahdollisimman virheettömästi sitä mikä on jo tiedossa ja näkyvää.
Läntiset kirjailijat ovat eräänlaisia puoli-intellektuelleja, koska he yrittävät tavoittaa ja tulla vastaan epäintellektuaalisia lukijoitaan jossain "puolivälissä". Lähtökohdissaan heillä on toki omat heikkoutensa siellä missä koko eurooppalaisella uuden ajan ajattelulla on heikkoutensa -- sokean individualistisessa ihmiskuvassa, joka ei ole ihmistieteissä päästänyt ryhmäpsykologiaa kehittymään.
Näitä heikkouksia vastaan ei kuitenkaan kannata asettaa ryhmäsidonnaisissa kulttuureissa elävien ihmisten perustuntoja, ulkoaohjaavaa normimoraalia tai kokonaisuutta hahmottamatonta loputonta "oikeiden" yksityiskohtien luetteloa.
Tervo on osoittanut oman täydellisen psykologiantajuttomuutensa esimerkiksi puhumalla haastatteluissa miten samanlaisia asioita suomalainen perheväkivalta ja ns. kunniamurhat -- joita todella pitäisi nimittää pikemminkin häpeämurhiksi -- ovat. Enemmän väärässä tuskin voi missään psykologiaa koskevassa kysymyksessä olla.
Blogisti taas sortuu oman tuntemusperinteensä mukaiseen normatiivisuuteen, kyvyttömyyteen tulkita omantunnonetiikkaa.
Tervon kirjan herättämästä julkisesta kohusta ja keskustelusta päätellen perehtyminen hänen kirjaansa tulee olemaan ajanhukkaa. Luulen, että keskustelu kokonaisuudessaan tulee pysähtymään juuri sille tasolle jolla tämä "kirja-arvostelu" liikkuu. Ikään kuin sokeat kanat nokkisivat toistensa ohi puolin ja toisin.
Kiitos mielenkiintoisesta kirjoituksesta. Minun sympatiani ovat vuosikymmeniä olleet kurdien puolella, vaikka olenkin sitä miltä, että joukoista puhuminen on aina "likiarvoista". Jokainen yksilö on sekä hyvä että paha ja aika-ajoin kumpaakin yhtä aikaa. Pahuus ja hyvyys ovat enemmän suhteita kuin ominaisuuksia.
"Itse asiassa läpi kirjan Tervon suhtautuminen kurdeihin on sitä luokkaa, että siitä olisi noussut aikamoista kalabaliikkia, jos hän puhuisi toisesta, Suomessa kurdeja enemmän tunteita herättävästä (ja myötätuntoa saavasta) etnisestä ryhmästä. Esimerkiksi somaleista, romaneista, juutalaisista, palestiinalaisista, jopa virolaisista tai venäläisistä."
Jotenkin jäi miltä askarruttamaan, miksi tuossa on jopa-sana virolaisten ja venäläisten edessä. Mikähän väärinkäsitys siihen sisältyy?
Ei pitäisi sekoittaa romaania ja tietokirjaa, vaikka asia onkin vakava ja kunniamurhia on tehty ja tehdään.
Me emme ole missään uutispimennossa eikä kurdien tavoistakaan ja kulttuurista ole edes vaikeaa hakea faktaa.
Jospa blokaaja itse kirjoittaisi tietokirjan, jotta oikeat nimet ovat esillä ja siihen ei sitten lisätä muuta kuin tarkistettua faktaa. Asiantuntemusta on jo ainakin kirjoitusvirheiden etsiskelyyn. Mikähän kalabaliikki siitä syntyisi?
Googlesta nuo oikeat kirjoitusasut voi tarkistaa. Tosin, useat nimikkeet voidaan ilmaista eri tavoin. Olisiko kyse kurdienkin kielen muuttumista, kun omaa maatakaan ei virallisesti ole olemassa, vaan asuinalueita on eri maissa.
Koska en ole kirjaa lukenut, en lähde sitä puolustamaan tai mollaamaan. Kiinnittäisin huomiota tekstistäsi poimittuun:
"Ongelmana sen sijaan on se, minä Tervo esittelee Laylan isän ja suvun: aitoina kurdeina, jotka mitä tahansa tekevätkin, tekevät sen vain koska ovat kurdeja - ja muslimeja. Muut henkilöt - niin suomalaiset kuin turkkilaiset - ovat yksilöitä, joilla on henkilökohtaisia ominaisuuksia ja ongelmia. He eivät edusta kuin itseään. Laylan perhe sen sijaan on kurdi (ja muslimi) - ja Tervon mukaan kaikki heidän tekemisensä johtuvat siitä, että he ovat kurdeja!"
Tämä on kirjallinen keino sivuhenkilöitä käytettäessä. Jonkun motiivi on raha, toisen rakkaus. Jonkun toimintaa ohjaa koti, uskonto tai isänmaa. Jopa päähenkilö voi olla vaikkapa päihderiippuvuuden tai sukuvietin riivaama siinä määrin, ettei muiden motiivien esittäminen mitenkään hyödytä tarinan kuljettamista.
Hyvä kirjoitus kuitenkin. Ehkä hieman armoton Tervoa kohtaan, varsinkin yksityiskohtien eksaktiutta vaatiessaan. Harvinaisten nimien valinta voi joskus jopa olla sovelias tapa, ettei kukaan samanniminen ota herneitä nokkaan.
Hyvä huomio.
"Harvinaisten nimien valinta voi joskus jopa olla sovelias tapa, ettei kukaan samanniminen ota herneitä nokkaan."
Tervo sanoi eräässä haastattelussa, että hän kirjoitti mielestään hauskan pakinan ja valitsi siihen sellaisen nimen, josta ajatteli ettei sellaista voi kellään olla. Lorenzo Meloni oli muistaakseni henkilön nimi. Parin päivän päästä soi puhelin ja Lorenzo Melonin poika kysyi, että miksi kirjoitat isästäni valheita.
Ei se aina niin helppoa ole.
Mikäli Jan Kaplinskia uskoo, niin eipä tuo Sofi Oksanenkaan sen paremmin onnistunut, vaikka kirjoitti puoliksi omasta maastaan.
Kirjan nimen Tervo lainasi käsittääkseni Eric Claptonilta. Sitä kutsutaan taiteelliseksi vapaudeksi.
Jari Tervo ja Sofi Oksanen kirjoittavat siitä mistä on "luvallista" kirjoittaa ja "oikeassa" sävyssä, tämä takaa hyvät arvostelut "puolueettoman" median taholta ja tietenkin rahallisen korvauksen työstä. Se nimitetäänkö tuota realismiksi vai huoraamiseksi onkin jo makuasia.
Romaanikirjailijoita ei pidä sekoittaa tietokirjailijoihin. Molempien juttuja sopii kyllä aina epäillä.
Toisaalta Jukka Kemppinen totesi vastikään, että "ns. tietokirjallisuuden ja ns. yleisen kirjallisuuden (kaunokirjallisuus) ero koskee vain kirjastoluokituksia."
Kiintoisia ajatuksia emic ja etic -näkökulmista eli kulttuurin sisältä ja ulkoa!
Kuten Niklas Bergman totesi, tämä on blogistin yksilöllinen/yhteisöllinen näkemys, jossa keskeisessä asemassa on näkökulma blogistin kantilta. Samalla se - tästä näkökulmasta käsin - oikoo pienempiä ja isompia asiavirheitä.
Kaunokirjallisen teoksen arvosteluna tätä ei välttämättä tarvitse nähdä, jos ei halua.
Ajatuksia siitä, kuka minkäkin kirjan uskaltaa vipata lattialle, voi joku kehitellä, jos haluaa. Raamattu meni jo, eikä mitään mediakohua syntynyt, pommiuhkauksista puhumattakaan. Se vain osoitti humoristi Tervolta huonoa makua.
Yhtä huonoa, kuin jos hän olisi heittänyt saman tien muidenkin uskontojen (juutalaisuus, islam) opukset. Emme voi tietää, mitä siitä olisi seurannut... Kaikki eivät ehkä haluakaan kokeilla.
Sinänsä on hämmentävää, että tässäkin ketjussa eräät Tervon näkemyksiin aiemmin kielteisesti suhtautuneet postittajat asettuvat kuitenkin vaistomaisesti hänen puolelleen, koska Husein rohkeni oikaista muutamia kirjailijan tekemiä räikeimpiä erheitä ja typeryyksiä.
Huseinin laatima kirja-arvostelu on kaikessa järeydessään ja murskaavuudessaan äärimmäisen tervetullut. Tässä maassa niinsanottu kulttuurieliitti, etenkin kaunokirjailijat, on jo pitkään päässyt liian helpolla julkisessa käsittelyssä. Anja Snellmanin kirjoitettua aiemmin Suomen somaleista lähdeaineistonaan lähinnä vain suomi-somali-sanakirja on myös Jari Tervo selvästi yrittänyt kurdikulttuuria käsitellessään mennä siitä, missä aita on matalin - tai vielä mieluummin täydellisesti kaatunut. Vaikuttaa siltä, että kaunokirjailijat katsovat Suomessa olevansa oikeutettuja korottamaan itsensä lähes minkä tahansa alan asiantuntijoiksi kepein perustein. Siinä vaiheessa, kun he ryhtyvät puhumaan pintapuolisen kokemuksensa rintaäänellä kokonaisista kansanryhmistä ja näiden kulttuurista sekä laatimaan löyhäpäisiä romaaneja oman nyrjähtäneen maailmankuvansa pohjalle, on näpäytys tai mielellään läimäytys paikallaan.
Kirjan sisältämien virheiden puolusteleminen sillä, että se on fiktiota, ei mene läpi. Antamiensa haastattelujen valossa on Tervo selvästi laatinut hengentuotteensa myös yhteiskunnallisessa tarkoituksessa, ja tällöin häneltä on lupa odottaa perinpohjaisempaa tutkimustyötä ja tietämystä aiheesta. Kirjailija voi toki heittäytyä impressionistiseksi, mutta tällöinkin hänen on käytettävä oikeita värejä. Siinä mielessä myös Huseinin yksityiskohtiin pureutuvat huomiot ovat paikallaan.
Suorastaan hämmästyttää, ettei Tervo selvästikään ole käyttänyt asiantuntija-apua tai antanut kenenkään kurdikulttuuria tuntevan ennakkolukea käsikirjoitustaan lävitse. Tämä kertoo yhtä ja toista kirjailijan ylimielisyydestä. Omasta puolestani soisin, että tämä arvostelu saisi laajempaakin huomiota.
Kommentoija Jalonen on täysin oikeassa siinä, että on haastavaa lytätä samalla lauseella Tervo ja Tervon saama kritiikki. Helpompi tie näkyykin kommentissa.
Samis, mutta vedän silti hieman "kotiinpäin":
Recent problems
In 2008 a series of legal challenges were made against the monastery of Mor Gabriel, reported by the Assyrian International News Agency. Some local Kurdish villages sought to claim land on which the monastery had paid taxes since the 1930s as belonging to the villages, and made other accusations against the monastery. This led to considerable diplomatic and Human Rights action throughout Europe and within Turkey.
Monenlaisia kriittejä on. Tämän teki Hesarin arvostettu toimittaja Unto Hämäläinen kaunokirjallisesta teoksesta, jossa on mukana faktaa:
http://www.hs.fi/kirjat/artikkeli/T%C3%A4ss%C3%A4+on+syksyn+ainoa+Kekkon...
Vaalikampanjassasi käytit pilakuvia eli fiktiota.
Nyt vedät herneen nenään Tervon fiktiivisestä romaanista.
Taidatkin olla tosikko.
"Laylan kälyn Tervo on nimennyt Rojbiniksi (oikein kirjoitettuna olisi Rojbîn) ja Laylan miehen uuden vaimon Ferhatiksi (kurdinkielisenä nimen kuuluisi olla Ferhad). Molemmat ovat kuitenkin miestennimiä!"
Ensiksikin translitteroinnissa näkyy olevan useampaa standardia, suomeksi omansa. Jos vaikka Leyla olisikin oikeammin kirjoitettuna Leila, ei se ehkä sopisi kirjan ulkomaiseen tunnelmaan? Laila löi Leilaa on saamelaista lauluperinnettä, jonka Tervo tuntenee hyvin.
Toisekseen eikö puoliso voi olla mies? Tämä on Tervon tahallinen ansa kurdihomokammon paljastamiseksi, luulisin.
Kirjoittamissani sadoissa kirja-arvioissa ja kirjailijaesittelyissä ei ole ainoatakaan kielteistä eikä mollaavaa. Jos joku kirjailija on minusta laaduton - eikä sellaisia ole kovin monta - , en ole kirjoittanut hänestä mitään. Juuri siksi en ole halunnut kirjoittaa Jari Tervosta enkä edes osallistua häntä koskevaan kommentointiin. En kumminkaan kadu, että se tuli kerran tehdyksi.
Täytyy ymmärtää se, että kaikissa kertomuksissa, romaaneissa, saduissa, elokuvissa ym. täytyy olla sankari ja sankarin vastustaja. Jotta sankarista saadaan sankari, täytyy vastustajan olla vastaavasti paha. Sankari voi olla vain yhtä suuri, kuin kirjan roisto on paha. Kertojan täytyy siis välttämättä luoda kunnolla paha hahmo, jotta sankaritarinaa yleensä syntyy. Niinpä kertojat luovat sellaisia hahmoja, kuin Goljat, Darth Vader, Dracula, Arvuuttaja, Hannibal Lecter,Pohjan Akka, ym.
Tietenkin kirjailijalle tulee ongelmaksi se, kun nykyajan globalisoituvassa maailmassa tarinan pahalle roolihahmolle täytyy antaa kansalaisuus. Syntyy vaaratilanne, että tästä pahan roolihahmon kansallisuudesta syntyy rasistinen leima.
Kirjailijalle tämä kohta on kriittinen, sillä kirjallisuus- ja taidepiireissä on tiukka nollatoleranssi rasismille. Jos kirjailija ei osaa oikealla tavalla ratkaista pahan hahmon kansallisuuden ongelmaa, hän voi johtua taidepiirien giljotiinin uhriksi rasisminsa vuoksi. Käytännössä tämä merkitsee hyvästejä Finlandia-mitaleille, kansainvälisille kirjallisuuspalkinnoille ja mahdollisuuksille saada taiteilijaprofessorin arvonimi. Kirjallisen uran täyttymys jää saavuttamatta, ja kirjailijan status jää lillumaan kirjailijan ja menestyneen viihdekirjailijan välimaille.
Ammattikriitikot ovat enimmäkseen sanonkoma mistä. En sano. Husein Muhammed ei ole ammattikriitikko - ja juuri se tekee tästä arvostelusta hyvän.
Erittäin tyytyväinen lienee myös Jari Tervo, sillä yhdenkään kriitikon arvostelu ei lisää kirjan myyntiä niin paljon kuin julkinen kohu. Kirjakaupoissa käy nyt kuhina!
Vaadit tarkkuutta tietoihin. Väitteesi, että kurdin tekemästä kunniamurhasta on kulunut kymmenen vuotta, on väärä.
Luepa vaikka Arto Karalahden tutkielma Kunniaväkivalta – kunniamurha kunniavälivallan muotona (Turun Yliopisto, Oikeustieteellinen tiedekunta, 12/2008) ja sieltä tapaus Banaz. Isä ja setä raiskasivat ja tappoivat 20-vuotiaan Banazin, koska hän oli rakastunut väärään mieheen. Lainvoimainen tuomio on vuodelta 2007.
Jos vaadit tarkkuutta, niin vaadi sitä myös itseltäsi etenkin silloin, kun arvostelusi pohjautuu tietosisällön ja oikeinkirjoituksen oikeellisuuteen.
Omalta osaltani olisi jäänyt lukematta leegio hyviä kirjoja, jos romaanin tietosisällön tulee olla pilkuntarkasti oikeinkirjoitusta myöten ehdottaman tarkkaa. On aivan samantekevää miten nimet kirjoitetaan tai ihmiset karrikoidusti kuvataan fiktiivisessä romaanissa. Pääasia on kirjan sanoma ja että esitystapa on johdonmukainen sekä mukaansa tempaava. Tieteelliseltä ja tietokirjallisuudelta tuleekin edellyttää tarkkuutta. Objektiivisen oikeellisuuden vaatiminen on haave. Oikeellisuus on näkökulmasta riippuva. Olet yhtä oikeassa kuin Tervokin. Ongelman ydin on siinä, että Tervo on kirjoittanut romaanin, jota sinä arvostelut tietokirjana. Jokaisella ”totuudella” on aikansa ja paikkansa, kuten newtonilaisella klassisella fysiikalla, joka on kvanttimekaniikan likiarvoinen ilmentymä ihmisen mittakaavassa.
Voin vaikka lyödä vetoa, ettei suomessa kirjoiteta yhdenkään suomalaisen nimeä Husein Muhammed. Silti monet väittävät tätä suomalaiseksi?
Vitsi vitsi :)
Eikös tuo nyt ollut aika turhaa narinaa? Onko kurdilaisuus kurdilaisuutta johon ei voi sekoittua muita kulttuureja?
Hatarista tiedoista puheen ollen, pidätkö koraanin kirjoituksia totena ja jos pidät, niin mihin tietoihin väitteesi perustat?
Piristävä kirjoitus Husein Muhammedilta. Murskasiko tämä ei-niin-yllättävä-paljastus Jari Tervon ammattimoraalista hänen elinikäiset Finlandia -palkinto haaveet? Mitä sanoo "monikulttuurisessa kodissa kasvanut" Pekka Milonoff, joka valitsee yksin voittajan? Kykeneekö keskenään riitaisa kulttuurieliitti pitämään yhtä, kun se on ahdistettu nurkkaan "ulkopuolisen" toimesta? Riittääkö Milonoffilla solidaarisuutta ja armoa Tervolle ja WSOY:lle? Mitä vastaa HS? Draama tihenee...
http://fi.wikipedia.org/wiki/Pekka_Milonoff
Kuin myös Jukalta, joka jostain kumman syystä poistaa kommenttejani blogistaan ja asiaan.
Husein, minua ja Jukkaa yhdistää Oulu ja runous. Siinäpä ne olennaiset, koska tällainen mijunkaltainen armeijan käynyt ja koko elämänsä isänmaassa eli Suomessa viettänyt ortodoksilarppaaja jää väistämättä vähille -jos ja kun on kunniasta ja säädyllisydestä kyse.
Siksi esittelenkin "ylpeästi" Turusen runoteoksen, jota voit työstää maybe: http://www.omakustanne.fi/ok/component/page,shop.product_details/flypage...
"Se syö roskapöntöstä
elegantisti sormillaan
kuin arabi..."
(Ja Jukka muistaa taasen ne Uuden Suomen säännöt linkkauksen suhteen. Mikäli ei, Husein poistakoon)
Tervon, nimen Leila, väärinkirjoitus on ymmärrettävää.
Kuka meistä osaa kirjoittaa edustaja Syskovitsin nimen oikein?
Kokonaisuutena komppaan Huseinin sanomaa. Kun kaunokirjallinen kirjoittaja pyrkii antamaan kuvan, että faktatiedot ovat hallussa, ja sitten kun ne eivät alkuunkaan sitä ole, niin se on selvä miinus teokselle. Tämähän ei tosin koskaan olisi tullut tällä tavalla esille, ellei Husein olisi sitä meille kertonut. Jossain Aku Ankassa on ymmärrettävää, että maantieteellisiä ja historiallisia faktoja esitetään täysin fiktiivisesti.
Kyllä minua ainakin ihmetyttäisi ja vähän naurattaisikin, jos joku kurdikirjailija kirjoittaisi kirjan kemiläisestä työttömästä yksinhuoltajaäiti Jörmasta ja hänen siskostaan Jurista, joiden elämän täyttää alkoholismi ja perheväkivalta. Vielä enemmän huvittaisi, jos kirjan sankarit puhuisivat keskenään venäjää ja kävisivät päivittäin ruokaostoksilla Stockmannin Herkussa.
Siitä en varmaan jaksaisi loukkaantua, jos näin tämän kuvitteellisen kirjan sankarit olisivat perheväkivaltaisia alkoholisteja, joten ehkä Husein on jossakin määrin herkkänahkainen tässä asiassa.
Pistämätön vertailu!
Tuohon viimeiseen kappaleeseen kuitenkin toteaisin, että jotta ymmärtäisit Huseinin tunnot oikein, sinun tulisi asua Kurdistanissa ja olla siellä halveksittuna muukalaisena lukemassa tuota ylistettyä kirjaa Suomen todellisuudesta. Todennäköisesti haluaisit tilaisuuden tullen esittää omat kommenttisi!
Syntyy vain käsitys, ettei Tervo (tai WSOY) ole tarkistuttanut teostaan kurdien kulttuurin asiantuntijalla?
Tarkistaminen olisi käsittääkseni kuulunut Tervon kustannustoimittaja Harri Haanpäälle. Ehkä hän ei löytänyt ketään luotettavaa tyyppiä hätiin apuun. Varsin noloahan tämä on kaikin puolin.
Halla-aho käsitteli aihetta osuvasti jo aiemmin:
http://www.halla-aho.com/scripta/muutama_ajatus_kunniavakivallasta.html
Lopeta nyt se hikoilu. Ei kyse ole romaania kummemmasta. Ihmeen herkkähipiäistä sakkia teidän nurkilta kyllä tulee.
En ole kirjaa lukenut, mutta ennen kuin kommentoin liikaa, minun pitäisi lukea se nuorena kurdinaisena.
Kuitenkin toteaisin, että eihän sillä ole mitään väliä kirjoitetaanko nimi Leyla vai Layla. Se lausutaan kuitenkin kurdiksi Leila, pehmeällä L:llä. Ja onko "oikeinkirjoituksella/tiedolla" niinkään merkitystä, mielestäni tärkeämpää on kirjan viesti, sisältö, mitä se haluaa kertoa lukijoille. Mutta kuitenkin totean, että jos nimissä ja muissa kurdi-asioissa mentäisiin oikein, olisi kirja vakuuttavampi.
Allekirjoitan täysin sen, ettei kurdinaisia ole nimellä Ferhat. Se on miehen nimi, oman kurditietämykseni mukaan. Mutta toki, kuka sitä tietää jos joku kurdiperhe nimäisikin pojansa Guleksi :D (Kukka)
Tiedän muutamia kurdimiehiä, jotka jakavat kanssani nimen Sheida, joka on erittäin yleinen tytön nimi.
No, itse olen kiitollinen, että Tervo edes kirjoittaa kirjan, jonka päähenkilönä on kurdiperhe. Se kasvattaa kurdien julkisuutta ja asiaa ja hyvä niin! Ja eiköhän kaikkien pitäisi ymmärtää, että jokainen meistä on yksilö, ja vaikka omaammekin saman kulttuurin ja historian, ei se tarkoita sitä, että kaikki harjoittavat samaa kakkaa ja kaikille kunnian määrittely olisi sama. Ei kaikille joulu ole sama, kaikille sana perhe ei tuo positiivisia kuvia jne... Eli siis yritän sanoa, ettei kaikki kurdiisät ja veljet murhaa siskojaan, jos nämä hankkivat poikaystävän tai juovat viinaa. Maailma muuttuu, niin muuttuu kurditkin ja kaikki muutkin kansat.
Taneli Repo,
Nauratti vähän kun luin tekstisi. Hyvin laitettu vertaus, jota juuri yirtin selittää. Eli mitä selkeempi ja totisempi sitä vakuuttavampi.
Mielenkiintoisinta kirjallisuuskritiikkiä hetkeen. Kuinka tarkka kirjailijan pitäisi olla, ja onko fiksua esittää tarkkaa jos ei oikeasti ole?
Onhan se toki aika vaikea laji ruveta kirjoittamaan romaania kulttuurista jota ei varsinaisesti tunne.
Husein Muhammed
Arvostelen tekstiäsi ja sen sisältöä sekä tarkoitusta kuten sinäkin teet Jari Tervon romaanista siis romaanista. Arvosteluni kirjoitan mahdollisimman lyhyesti mutta kahdella kielellä:
- - Kaikinpuolin surkeaa. Bullshit.
Erland Salo
Arvostelen arvostelun arvosteluasi. Kerrot yrittäneesi kirjoittaa kahdella kielellä. Suomen kielen ilmaisu 'kaikin puolin' ei ole yhdyssana. Se on sanaliitto ja kirjoitetaan erikseen.
Ehkäpä olleellisinta Husein Muhammedin kirjoituksissa on epäsuorasti, ikäänkuin huomaamattomalla tavalla yrittää kiistää se kuuma peruna joka liittyy eteenkin kunniamurhiin ja naisten sekä tyttöjen alistamiseen islamilaisten maahanmuuttajien keskuudessa myös Euroopassa. Tilanne on sitäkin surullisempi kun tiedämme monista tutkimustuloksista että nuoren polven eurooppalaiset muslimit saattavat olla uskonnollisissa tulkinnoissaan jopa ahdasmielisempiä kuin vanhempansa. Sehän lyö korville sitä teoriaa että sukupolvet toisensa perään olisivat "vapaamielisempiä". Näin ei siis näytä olevan ainakaan muslimien tapauksissa.
Jokaisen muslimin kannattaisi aivan vakavasti miettiä sitä mistä johtuu että Euroopassa on monisatakertaisesti muslimimiesten ja valtaväestön naisten välisiä liittoja verrattuna musliminaisten ja valtaväestön miesten liittoihin. Ei syy varmaankaan ole musliminaisten "karvaisissa kintuissa" tai muissa älyttömissä perusteissa. Eiköhän syy ole juuri siinä, että valtaväestön miehet tajuavat oikein hyvin, ettei muslimiyhteisöt tule koskaan hyväksymään tällaisia liittoja, sillä musliminainen on pohjimmiltaan vain miehen omaisuutta. Hieman vastaava tilannehan on valtaväestön miesten ja romaaninaisten tapauksissa. Mies on sen verran korrekti, ettei hän halua ehdoin tahdoin kerjätä ainakaan selvin päin puukkoa keuhkoihinsa.
Eli palatakseni asiaan, Hannu Taanilan sanoja muokaten: muslimimaailmassa vallitsee "kyrpädiktatuuri". Olisiko asia vihdoinkin tunnustaa muslimiyhteisöissä?
Jari Tervo, tuo rovaniemeläinen raamatunnakkelija, ei kestä kritiikkiä.Hän on kyllä kova kritisoimaan muita, muttei kestä sitten olla toisella puolella kenttää.
Pidän kirjoista ja suomalaisten kirjailijoiden teoksista. Olen monesti aloittanut Jari Tervon kirjoja mutta jotenkin on into lopahtanut kuin alkoholisitn potenssi.
Minun mielestäni kaikissa Tervon kirjoissa olisi korjattavaa. Ilmeisesti en innostunut mistään tuon Rovaniemen pojan kyhäämistä kirjoituksista.Vähiten nyt kun hän hyppää musliminaisen kaapuun...
ps. Tiesikö Jari itsekään mitä teki?
No ei ollu kyllä sun arvostelukaan kaikilta osin ihan asiantunteva. Nimittäin toi Kapalı Çarşı -basaari. Mullekin möivät vaikka mitä tosi halvalla, ihan vaan siksi kun olin kuulemma niitten kaveri.
Arvoisa Husein Muhammed. Olet kirjoittanut blogin ja saanut siihen runsaasti kommentteja, mutta itse et ole osallistunut keskusteluun. Joten kysynkin mikä on blogisi tarkoitus.
Silent mode
=
joku muu (tilaus) kirjoittaja tai kirjoittajaa ei kiinnosta ns.kakkakuulan vertaa moinen asia.
Tämäkin on eräänlainen nettijuliste, vieraskirjaosuudella. Kuten kaikki silent-moodilaiset.
-------------------------
Mikä teitä Abrahamisteja oikein vaivaa, eli kivestää noin ylipäätään?
Konsut hiiteen häsläämästä.
Kaikkialta.
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 80 kommenttia