*

Husein Muhammed

Sähkö tulee töpselistä ja raha setelipainosta?

Elämme velaksi

Suomi elää velaksi. Valtio ottaa velkaa 8 miljardia euroa vuodessa. Kunnat näyttävät pärjäävän, mutta totuus on toinen

En ole talouden asiantuntija, mutta kansalaisena, perheenisänä ja veronmaksajana olen huolestunut. Arkikokemuksen valossa nykymeno ei ole kestävällä pohjalla.

Kansanedustajaehdokkaana minulla ei ole valmista talouden korjaussuunnitelmaa, mutta arvolähtökohtani ovat selvät ja samoin etenemissuunta keskeisissä kysymyksissä. Vaihtoehtoja ovat lisävelkaantuminen, säästäminen, lisätulot tai niiden yhdistelmä. 

Suomen valtion velka ei sinänsä ole hälyttävän suuri, mutta trendi on paha. Tulevaisuuden rakentaminen investoinneilla ja velkarahalla on usein hyvä ajatus. Suomen tapauksessa on kyse eri asiasta: Suomi ottaa syömävelkaa, julkisten palvelujen tuottaminen katetaan velalla. Syömävelassa on järkeä, jos uskottava loppu velanotolle on näkyvissä. Nyt ei ole.

Kansallinen itsenäisyys edellyttää korkeintaan kohtuullista velkaantumista. Jos velkaantuminen riistäytyy, niin lopulta taloudellinen ja poliittinen päätösvalta siirtyy pois Suomesta. Silloin rahoittajat ja velkojat määräävät taloudelliset reunaehdot ja politiikan isot asiat. Kansalliset päättäjät toteuttavat muualla laadittuja leikkausohjelmia. Se on kipeä vaihtoehto, joka siinä vaiheessa ei kansalaismielipiteenkään avulla muuksi muutu.

 

Perustarpeet turvattava

 Julkisen talouden menoista säästäminen on edessä. Minusta avainasioita on kolme: perustarpeiden tunnistaminen, luovat ratkaisut ja karahvi-lähestymistapa. Avainasioiden jälkeen tulee tasapaino toisaalta isojen ja toisaalta pienten symbolisten ratkaisujen välillä.

Perustarpeet ovat asioita, joista huolehtiminen pitää suomalaisen yhteiskunnan kasassa ja joiden puuttuminen horjuttaa yhteiskuntaa vakavasti. Usko tulevaisuuteen pitää säilyttää riittävän terveydenhuollon, koulutuksen ja sosiaaliturvan avulla. Perusturvallisuus luo pohjan kaikelle muulle hyödylliselle toiminnalle Suomessa.

Kaikki julkiset palvelut eivät liity perustarpeisiin, vaikka olisivat hyödyllisiä ja siksi niistä on voitava keskustella. Tekojääradat, konserttisalit, uimahallit ja museot eivät ole perustarpeita, vaikka henkilökohtaisesti niistä olenkin valmis maksamaan. Kirjastot ovat perustarve, enkä koskaan kansanedustajana tee julkisista kirjastoista maksullisia.

Jos kansanedustajat eivät tosi nopeasti löydä yhteistä säästämismallia, niin sitten Raimo Sailas tekee sen heidän puolestaan, omien arvojensa pohjalta.

 

 

Luovat ratkaisut käyttöön

Luovia ratkaisuja tarvitaan, koska vanhat temput on jo kokeiltu, eivätkä ne ole riittäneet. Jos kuntien pakkoliitokset oikeasti säästävät, kannatan niitä. Metropolialueella tabuja kaihtamattomat kokonaisratkaisut sisältävät erityisen suuria mahdollisuuksia. Perustulosta on löydyttävä ensimmäinen versio, jolla päästään alkuun. Kannatan eläkeiän nostoa, väheksymättä tarvetta parantaa ihmisten työkykyä ja siten hankittuja lisätyövuosia.

Karahvi-lähestymistapa tarkoittaa, että aina kun mahdollista, annetaan ihmisten itse valita, miten he mieluimmin valtiotalouden pönkittämiseen osallistuvat. Nykyisen kaltainen porrastettu eläkeikä on esimerkki tästä.

Talousongelma on iso ja tarvitsee isoja ratkaisuja, joko säästämisen tai verotuksen puolella. Pieniä, symbolisia ja suuntaa osoittavia ratkaisuja tarvitaan myös, mutta pelkästään niillä talousongelma ei ratkea. Kaikkiin talouspohdintoihin pitää liittää arvio todellisista vaikutuksista, lillukanvarsiin ei saisi käyttää aikaa. Pakkoruotsin voisi poistaa, mutta valtion taloutta se ei korjaisi.

Veroja pitää nostaa osana kokonaisratkaisua. Pääomatuloveron korotuksesta onkin jo poliittinen yksimielisyys. Viimekätisenä ratkaisuna jopa ansiotuloveroa pitää voida kiristää.

 

Veropohja laajennettava 

Erityisen tarkkaan tulee tarkastella veropohjan laajennusta.

Harmaassa taloudessa on verotettavaa tuloa laittomasti verotuksen ulkopuolella. Rakennusalalle ehdotettu pakollinen työntekijöiden veronumero on hieno esimerkki oikeasta suunnasta. Vaikka tuore finanssikriisi yhdistetään varsin yksimielisesti sääntelyvajeeseen, Suomessa ollaan sallimassa pörssiomistusten piilotus verottajalta nimettömiin hallintarekistereihin myös suomalaisille (ulkomaalaisten lisäksi). Aivan uskomaton eikö-historiasta-ole-todellakaan-mitään-opittu-suunta. Minä vastustan.

Veropohjan laajennusta pitää hakea myös lakeja muuttamalla. Näinköhän esimerkiksi 0,1%  pörssikauppavero pörssiä kuihduttaisi?

Verotusta pitää myös yksinkertaistaa, jotta sen vaikutuksista voi saada tolkkua. Verovähennyksiä voisi poistaa, selvempää olisi tehdä veronalaisia tulonsiirtoja tarvitseville. 

Talouteen pitää tuoda arvovalintoja, politiikkaa. Vaaleissa päätetään, minkälaisten arvojen pohjalta talouden korjausliike tehdään.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

J. Gagarin

"Jos kansanedustajat eivät tosi nopeasti löydä yhteistä säästämismallia, niin sitten Raimo Sailas tekee sen heidän puolestaan, omien arvojensa pohjalta."

Tuo onkin tehokas tapa saavuttaa se oikea talouden ura, jota blogissasi peräänkuulutat. Ei siis lainkaan hullumpi vaihtoehto.

Olet huolissasi velkaantumisesta ja taloudenpidosta, mutta siitä huolimatta niin puoluekannassasi kuin viestinnässäsikin ainakin rivien välistä korostat jonkinlaisia pehmeitä arvoja. Niillä kun ei tätä asiaa ratkaista. Tarvitaan kovia arvoja ja kovia toimenpiteitä.

BKT on saatava mahdollisimman kovaan kasvuun. Sitä voidaan pönkittää yritysveropolitiikalla, energiapolitiikalla (lisää ydinvoimaa), työperäisen maahanmuuton kautta saatavalla halvalla työvoimalla, eläkeikien korottamisella, erilaisten toimeentulotukien karsimisella, j.n.e.

Olet diagnosoinut taudin, mutta et ole valmis nielemään niitä lääkkeitä, jotka sen parantavat.

tourette '

Rasti seinään, olen samaa mieltä Muhammedin kanssa.

Tahtoisin vain tarkentaa lillukanvartta: poistettavan pakkoruotsin olennaisin osa ei ole koulujen ruotsinopetus. Odotan ruotsia edelleen opetettavan ja opeteltavan jokseenkin yhtä laajasti pitkän aikaa.

Kalleimmat pakkoruotsin elementit liittyvät julkishallinnon pakolliseen kaksikielisyyteen, eivät kouluihin.

Toimituksen poiminnat